Haloo

Vaatteet oli puettu. Kengät laitettu jalkoihin. Olimme lähdössä ulos. Yhtäkkiä Karoliina pyörähti ympäri ja juoksi jonnekin. Kävi hakemassa puhelimensa (Jarin vanha) mukaan. Aivan kuten isotkin ihmiset tekevät.

Puhelimeen puhuminen on tällä hetkellä iso juttu. Puhelin korvalle, nyökyttelyä ja tolkuton selostus. Jos joku puhuu puhelimessa, täytyy Karoliinankin soittaa samaan aikaan jollekulle.

* * *

Tällä viikolla huomasin ajattelevani miten ihanaa saada olla kotona yksivuotiaan (+ 4 kk) kanssa juuri nyt. Karoliina tuntuu ymmärtävän kaiken puheen. Omaa ölinämölinää ja eri äänensävyjä on paljon. Mutta tunnistettavaksi puheeksi se ei vieläkään ole muuttunut. Siitä huolimatta välillämme vallitsee ymmärrys.

On niin paljon helpompaa ja hauskempaa, kun ipanan kanssa pystyy kommunikoimaan. Tyyppi reagoi muullakin tavalla kuin kirkumalla pää punaisena. Lisäksi koko ajan enemmän ja enemmän voidaan tehdä asioita yhdessä. Olen huomannut Aidankin innostuneen leikkimään pikkusiskon kanssa enemmän. Yhtenä päivänä tyhjästä pahvilaatikosta syntyi majaleikki. Riemua ja kikatusta kesti pitkän aikaa.