Koulu alkaa pian

Perhe nauttii viimeisistä kesälomapäivistä Etelä-Savossa. Pärjäävät mainiosti isä-tyttäret kombinaatiolla. Karoliina oli eilen muun muassa kiivennyt itsekseen parvelle ja ylös päästyään oli voittajan elkein kikattanut ja käkättänyt alakerrassa sohvalla istuvalle Jarille... OMG. Tänään ovat menossa juhlimaan Helmiinan 5 v synttäreitä. Odottavat minua mökille, mutta en millään viitsisi lähteä. Onko pakko?! Olenko tyly ajattellessani, että tulkoot kotiin jos alkavat potea äiti-ikävää. Mietin vielä.

* * *

Tässä ihanassa hiljaisuudessa olen antanut ajatukseni Aidalle. Kävin ostamassa repun, jota olimme yhdessä katsoneet. Valitettavasti suosikki reppu (ja suurin osa reppuvalikoimasta) oli Ruotsin lomamme aikana huvennut kauppan hyllyltä. Pienikokoisten reppujen valikoima oli kovin suppea. Ruotsin BR-lelukaupassa mielireppua olisi saatavilla. Ehkä Anne ja Markus voisivat poiketa lelukaupassa, kun ovat viikonloppuna Tukholmassa. Ostamallani repulla on 14 vuorokauden palautusoikeus.

Siirtelin Aidan huoneen kolmea huonekalua pikkuruisen huoneen seinältä toiselle. Koulupöydälle, koulun aloituksen toiselle symbolille, oli löydyttävä paraatipaikka. Vantaan vaarin kuljetuspalvelu auttoi koulupöydän noutamisessa. Mutta itse kasasin! Illemmalla vaari soitti perään, epäili kestäisikö kokoamani pöytä Karoliina-trombia.

Ajattelin tänään käydä tekemässä muutamia pieni hankintoja huoneeseen. Yllätykseksi Aidalle. Uusi huonejärjestys ja koulupöytä ovat osa yllätystä. Tuolin virkaa hoitaa toistaiseksi kotoa löytyvä pinnatuoli. Koulupöydälle tarvitaan kunnollinen valaisin. Googlettamalla löysin "vain" satojen eurojen valaisimia (ihania, ihania), joten parempi delegoida edullisemman työpöytävalaisimen hankinta Jarille ja Ikean valikoimalle. Myöhemmäksi jää myös huoneen maalaaminen. Sen jälkeen huoneen seinille voisi laittaa muutaman hyllyn ja Aidalle mieluisia tauluja/julisteita/kuvia muuten niin vaaleaa huonetta piristämään. Mielenkiintoista nähdä miten koululainen alkaa muokata huonettaan oman näköisekseen, kun puitteet alkavat olla valmiina.

Olen istunut tulevan koululaisen huoneessa. Katsellut ympärilleni. Näyttää erilaiselta kuin muutama vuosi sitten. Kirjoja, pelejä, pikkulegoja, Zooble-hahmoja, Pet shoppeja, geomageja löytyy hyllystä. Unikaverit ovat esillä sängyn päällä. Mutta nuket, leikkiastit, junaradat, nukkekodit (mm. Muumitalo) ovat aikaa sitten siirtyneet odottamaan Karoliinaa. Lattialta on siirrytty pöytähommiin. Omatoiminen askartelu, mikä usein näyttää paperisilpun tekemiseltä on ollut pitkään ykköspuuhaa. Aida on taitava värittämään kuvia, mutta en tiedä miksi piirtäminen on jäänyt vähemmälle. Roskikseen päätyy aloitetut työt. Maalaamista ja piirtämistä harrastavan mummin kanssa inspiraatio löytyy.

Unikaverit.
Kuvasta puuttuuu mökkeilevät Koiruliini, Pippu-kani, Pikku hiiri ja neljäs, jota en nyt muista.
Kettu oli kuvaushetkellä sängyn alla.

Koulun aloitukseen on enää alle viikko. Ihan oikein, että minua jännittää enemmän kuin Aidaa. Kun ei ole käynyt koulua päivääkään, eikä ole isompia sisaruksia, ei voi tietää millaista koulussa on, mitä siellä tehdään. Eikä minuakaan oikeastaan kouluun siirtyminen jännitä. Aidalla on hyvät valmiudet ekalle luokalle. Mitä ei vielä osaa, sitä harjoitellaan ja opetellaan yhdessä. Peruskoulu on muuttunut niin paljon omista kouluajoistani, että on minustakin on mukava päästä uudelleen kouluun.

Haluan, että koulusta, oppimisesta ja opettajasta puhutaan myönteiseen sävyyn. Meille suomalaisille koulunkäynti on itsestäänselvyys, ettei aina ymmärretä koulutuksen arvoa. Oppimista tapahtuu muuallakin kuin koulussa, suurin osa itse asiassa. Moni asia vaikuttaa siihen miten ipana kasvaa ja kehittyy kouluvuosinaan. Omat kasvustieteen opinnot varmasti auttavat ymmärtämään koulumaailmaa, tavoitteita ja realiteetteja. Tuskin minusta tulee opettajan kauhua :-)

Miten osaisin pukea sanoiksi omat tunteeni. Olen ylpeä Aidasta. Hän on fiksu, taitava ja mukava tyttö. Eniten koulun aloituksen kynnyksellä toivon, että Aida löytäisi luokasta kaverin tai kavereita. Uskaltaisi kysyä opettajalta epävarmuuden hetkillä, kertoa jos ei ymmärrä tai osaa. "Helppona" (mm rauhallinen ja hiljainen) lapsena ei jäisi tyystin opettajalta katveeseen. Kertoisi kotona päivän tapahtumista. Päivän aikana tapahtuu paljon asioita, joista vanhemmat eivät tiedä mitään toisin kuin päiväkodissa, jossa aamuin illoin tuli vaihdettua kuulumisia hoitajien kanssa. Mutta miltä äidistä nyt tuntuu? Tunne on ylpeyttä ja haikeutta, kun lapsi harjoittelee itsenäistymistä ja irtautumista kotoa. Pian ipana huomaa, etteivät omat vanhemmat tiedäkään kaikkea. Ihan hyvä niin. Tietävät oikeastaan paljon vähemmän kuin ovat uskotelleet. Opettajasta tulee tärkeä mielipidevaikuttaja. Kavereiden merkitys räjähtää uudelle tasolle, hyvässä ja joskus pahassa. Fyysisen maailman rajat siirtyvät. Ensin kuljetaan yhdessä aikuisen kanssa, sitten pääsee yksin kouluun, pian reviiri kasvaa.