Koululaisen repussa lähtee maanantaina kouluun kuviopastaa ja paperilautasia. Miksi?
Koulusta toivottiin, että saisivat jokaisen ekaluokkalaisen mukana kouluun 10 paperilautasta ja 60 pikkuesinettä/tavaraa (esim. klemmareita, karkkipapereita, nappeja, makaroneja tarvitsematta olla kaikki samaa lajia) matematiikantunnille. Me ratkaisimme pikkutavaratarpeen ostamalla pussillisen kuviopastaa. Uhkana on pastan tahmautuminen märistä sormista tai maistelusta. Jos näin käy, viedään tilalle vaikka pikkukiviä.
* * *
Matematiikan välineistö kustansi meille alle 2 euroa. Ihan toista luokkaa mitä esimerkiksi Italiassa menee rahaa koulutarvikkeisiin. Käykääpä lukemassa Tipi-ystäväni kommentti eskariin/kouluun vietävistä tavaroista. Miettimisen arvoinen asia, mitä hyviä ja huonoja puolia voi löytää erilaisista toimintatavoista. Minulle tuli heti mieleen pari asiaa. Ensimmäisenä ajattelin miten onnekkaita me suomalaiset olemme verrattuna Italiaan, missä vain opetus on ilmaista. Toisaalta. Miten paljon Suomessa menee rahaa (niitä kuuluisia veroeuroja) kuntien ylläpitämiin hankintaorganisaatioihin, jotka kilpailuttavat ja huolehtivat kynät, kumit, vessapaperit kouluille? Onko Tipin työtulojen veroprosentti juuri tämän takia pienempi kuin minulla? Ovatko suomalaiset koululaiset tasa-arvoisempia keskenään, kun jokainen värittää yhtä huonoilla puuväreillä eikä wc-paperin määrää kontrolloi kukaan? Vai onko tasa-arvo vain näennäistä, kun vertailukohteita on lukemattomia, kenellä on hienompi/kalliimpi/uudempi reppu, oikean merkkiset vaatteet, minkä merkkisellä autolla kenenkin faija ajaa jne. Miten Italiassa tuetaan vähävaraisia perheitä, joilla ei ole rahaa kustantaa koululaisen kirjoja, monistepapereita ja lukemattomia muita tarvikkeita? Jääkö lapsia koulutuksen ulkopuolelle (esim. kotikouluun) koulukustannusten takia? Mitähän kouluvuosi Italiassa maksaa?
1 kommentti:
Moiks!
Täällä kouluissa käytetään lisäksi ns. "essua", jonka alle siis myös merkkivaatteet "piiloutuvat". Ja onneksi pienessä kunnassamme kellään (ei ainakaan vielä) ole tarvetta panostaa kalliisiin merkkivaatteisiin. Italiassa oikein vähävaraisten perheiden tukemisesta en osaa sanoa. Koulutus kun on kuitenkin pakollista, joten koululainen haetaan vaikka kotoa. Kotikoulu on harvinaista. Jonkin verran kirjoja pystyy hankkimaan käytettyinä (paitsi että tosi usein muutetaan seuraavaksi vuodeksi painos... hih), ja tarvikkeissa on aina myös se halvin vaihtoehto, eli pyritään siihen, että jokaisen kukkarolle löytyy jotain. Mutta kirjoissa homma ei päde. Voin kysyä mun kälyltä tuota kouluvuoden kustannusta seuraavan kerran tavatessamme. Meille esim. Aksun eskari maksaa vuodessa 1.260 euroa + ruokailu noin 1.000 euroa + tarvikkeet noin 50 euroa + sitten kaikki ekstrat (uimakoulu, retket...), jotka tulevat vuoden mittaan. Alberto (Aksun serkku) harrastaa koulussa tänä vuonna hitballia (http://hitball.org/), joten siihen liittyvät suojat yms. pitää hankkia itse.
Täällä ei makseta lapsilisää, äitiyspäivärahaa (80% palkasta) maksetaan 5 kk, sen jälkeen voi jäädä hoitovapaalle 6 kk, jolta ajalta maksetaan huomattavasti vähemmän (en nyt muista paljonko). Hoitovapaan voi myös pätkiä osiin ja käyttää sen siihen mennessä, kun lapsi täyttää 3 vuotta. Muita tukia ei ole. Jotkut kunnat saattavat maksaa bonusta tyyliin 1.000 euroa syntyneestä vauvasta - tietyn tulorajan alittaville. Tästä syystä useat perheet "tyytyvät" yhteen lapseen, useampaan ei ole varaa (ellei ole tukiverkkoa isovanhemmista tms.), jos he haluavat lisäksi kouluttaa lapsen hyvin.
Jeps, mutta nyt nukkumaan :)
Haleja & terkkuja,
Tiina
PS: Minun sanomiseni luonnollisesti pätevät meidän kunnan alueella, ja Torinon alueella. En osaa sanoa esim. etelä-Italian käytännöistä mitään. Paitsi että missään koulukirjat eivät ole ilmaisia.
Lähetä kommentti
Kommentteja