Täällä ollaan, heippa

Ennen kun ehdin sanomaan mitään, puhelimesta kuuluu tuut tuut. Olen yksin langoilla. Mukavat koulupäivät on onneksi ehdittyä toivottaa kotiovella.

Aida on alkanut kulkea koulumatkat mennen tullen itsekseen.

Aamun rituaaleihin kuuluu kuninkaalliset vilkutukset ja lentosuukkojen lähettäminen koululaisellemme parvekkeelta. Aidalta kuluu pihan poikki takaperin kävelemällä yhtä kauan aikaa kuin loppumatkaan yhteensä. Karoliina osaa odottaa vilkutushetkeä juoksemalla parvekkeen ovelle.

Muutaman minuutin kuluttua siitä kun reppu on hävinnyt näkyvistä soi puhelimeni. Aida on toivonut, ettei tarvitsisi enää soittaa, mutta minulle soitto on tuiki tärkeä tieto, että lapsukaiseni on päässyt turvallisesti perille kouluun.

Iltapäivällä en odota soittoa. Tiedänhän mihin aikaan koulupäivä päättyy. Usein Aida kuitenkin soittaa mallia, äiti mä oon nyt hississä!

Mahtavaa, tervetuloa kotiin! Hymyilyttää.

Enää ei tarkene koulutielle hupparissa. Säätyyppi on muuttunut parissa viikossa merkittävästi.
Eilen mentiin kouluun kumppareissa (repussa toiset kengät). Tänään puettiin ohut pipo ja käsineet.