Oli taas se aika kuukaudesta, että pääni tarvitsi Siru-kampaajani käsittelyä. Niinpä koulupäivän jälkeen suuntasin tyttöjen ja matkatavaroiden kanssa Tampereelle vievään junaan. Kahden tunnin matka meni Sirkus Finlandian tunnelmissa. Meidän seurue ei olisi tarvinnut paikkalippuja laisinkaan, koska yksi nimeltä mainitsematon tyyppi oli tuli hännän alla koko matkan. Sen puolen minuutin aikana, kun olin pyrstö penkkiä vasten, ipana onnistui leikkialueella kaatumaan pelottavan vaarallisen näköisesti takaraivolleen. Olin varma, että taju lähti. Kaatumista seurasi onneksi vain ISO ITKU, joka muiden matkustajien tärykalvojen pelastukseksi vaimeni pieneksi nyyhkytykseksi silityksin, sylityksin ja palalla suklaata. Kyyneleet eivät ehtineet kuivua poskilta, kun meno jatkui entisellään.
Aida innostui junamatkalla lukemaan leikkialueen kirjahyllystä löytynyttä Ella-kirjaa. Wau!
 |
| Ruoho saattaisi olla vihreämpää portin toisella puolella... Todellisuudessa portin takana on portaat ja pudotus junavaunun ensimmäiseen kerrokseen. |
Nokian mummin ja vaarin talolle saapuessamme olin valmis asettamaan ahterini sohvalle/tuolille/lattialle/ihan minne tahansa. Aina saa unelmoida. Sillä neiti K ei sellaista hetkeä minulle suonut. Isossa talossa on paljon tilaa ja mielenkiintoisia tutkimuskohteita. Kaappeja, ovia, laatikoita avattavaksi. Tuoleja, sohvia kiipeiltäväksi ja pompittavaksi. Uuninluukkuja renkattavaksi. Koriste-esineitä, valaisimia, viherkasveja, sähkölaitteita... Olin uuvuksissa juostessani Karoliinan perässä. Sanavarastostani löytyi enää yksi sana. Ei nätisti, napakasti, epätoivoisesti, huutamalla kovaa, kovemmin ja todella kovaaaaa. Karoliina vain nauraa rätkätti ja jatkoi touhujaan. Jari Mäntyharjulla (saapui Nokialle lauantaina) ja Nokian porukka mökillään pääsivät osallisiksi päivän tapahtumista tekstiviestin välityksellä. Suurempia tuhoja emme saaneet aikaiseksi. Talo jäi kutakuinkin ennalleen viikonloppuvisiittimme jäljiltä.
Kotiäitiasteikolla mitattuna perjantai oli raskas päivä. No, koska mitään oikeasti kauheaa ei sattunut eikä tapahtunut, olisi kohtuutonta olla löytämättä jotain positiivista päivästä. Saapuminen Tampereelle on aina sykähdyttävä hetki. Joka kerta tunnen meneväni kuin kotiin.
Pikkusisko kävi ylikierroksilla ja äiti alikierroksilla. Mutta Aida pysyi tyynenä koko päivän. Koulupäivän ja hektisen juna-matkan jälkeen jaksoi kulkea koulureppu selässä, kun selviteltiin Nokialle vieviä busseja ja pompittiin pysäkiltä toiselle iltapäiväruuhkassa. Tämän lisäksi noin 45 minuutin köröttely bussissa. Kiitokseksi hyvästä käyttäytymisestä lupasin ostaa lehden viikonloppulukemiseksi. Aida oli mielissään. Vaikka väsytti, Aida jaksoi reippaasti vielä viimeisen kävelyetapin kaupasta mummille ja vaarille, valitsemansa Minni&Iines-lehden voimalla.
Odottamatta ja pyytämättä talonlainaajat olivat täyttäneet jääkaapin meitä varten, vaikka itse olivat mökkeilemässä. Lauantain karkkipäiväkarkitkin olivat odottamassa. Ruokaa ja herkkuja oli varattu niin paljon, että olisimme eläneet eväillä viikon.
Päivän paras hetki oli se, kun klo 21 sammutin valot ja vedin peiton pääni yli.
* * *
 |
| Tarkastetaan syksyn omppusato! |
Tampereen reissulla olisi kaivattu tuulen ja kosteuden pitäviä ulkovaatteita. Sellaisia en epähuomiossa pakannut mukaan. Kerrospukeuduimme pitkähihaisiin paitoihin, neuleisiin ja huppareihin. Väärät vaatevalinnat rajoittivat ulkoilua, mutta kampaajalla käyntini aikana Jari ja tytöt tarkenivat Sorsapuistoon leikkimään.
5 kommenttia:
Hei Vii!
Ihania kirjoituksia taas :)
Karoliina kuulostaa vauhdikkaalta tyypiltä :) Kuhmuja on tullut täälläkin. Alex haluaisi meillä hyppiä portaita ylös ja alas... Ja on hän keksinyt monta muutakin "mukavaa" (lue: vaarallista) puuhaa, joiden kieltämisessä tämän mamman aika kuluu päivittäin ;) Odotan, että ikä alkaa kolmosella, jospa hän silloin vähän rauhoittuisi.
Aksu aloittaa eskarin ensi viikolla, ja meidän "kesäloma" loppuu. Alkaa taas arki. Kivaa!
Ihania koulupäiviä Aidalle! Ja tsemppiä sinulle! Karoliinan kanssa ei varmasti käy aika pitkäksi :)
Haleja,
Tiina
Tipi: Vauhdikas ja vikkelä todellakin. En tiedä kumpi on parempi, iso talo ja paljon tilaa vai tämä meidän eletään ahtaasti pienissä ja epäkäytännöllisissä tiloissa.
Raportoihan Aksun eskarikuulumisia. Mukava verrata suomalaiseen malliin. Haleja sinullekin :)
Olettehan tulossa Suomeen jouluna?!
Heips!
Omalla kokemuksella voin sanoa, että paremmin vilkas poika viihtyy isommissa tiloissa ja omassa puutarhassa, mammalle tosin enemmän valvottavaa ;) Alexista on esimerkiksi tosi ihanaa kiivetä/juosta portaita pitkin kasvimaalle leikkimään mullassa - harmi vain, ettei kasvimaata ja portaita ole aidattu (eri tasossa muun puutarhan kanssa), joten yksin pojua ei kasvimaalle voi päästää, pudotus on sen verran huima... (voin laittaa sulle kuvan, niin ymmärrät, mitä tarkoitan), ja mamma on laihtunut jo ennen Aksua mittoihin :D
Aksu laskee jo öitä, enää kaksi :) Siis vika vuosi täkäläisessä "scuola dell´infanzia", suomalaisittain eskari. Laitan sulle mailia koulun alettua!
Mun pitää vielä päästä sinne Roomaan... Mutta yrityksissä on Suomi-vierailu! Pidän sut ajan tasalla!
Tosi kivaa, että jaksat kirjoittaa Karosta ja Aidasta :) Kuulumisianne on niin ihanaa lukea, vaikken aina ehdikään kommentoida.
Paljon haleja teille kaikille!
Tipi
Teidän talo ja puutarha kuulostavat niin ihanalta. Voidaanko muuttaa teidän autotalliin? :)
Mars Roomaan ja sit Suomeen kuukaudeksi ;-)
Kyllä te pääsisitte ullakollekin :D Siellä on meidän vierashuone ja tyttöjen kokoinen vessa ;) Siis se vessa on niin matala, ettei siellä aikuiset mahdu seisomaan, mutta lapset kyllä ;) Ja Karoliina RAKASTAISI niitä kierreportaita...
Nyt kun Aksu menee taas kouluun, niin yritän tehdä pikavisiitin Roomaan vaikka Alexin kanssa lentsikalla. Kuukautta Aksu ei taida saada lomaa, mutta jouluna on pitempi loma kuitenkin :) Toivotaan!
Haleja,
Tipi
Lähetä kommentti
Kommentteja