Uimakouluterveisiä

Aida on käynyt tunnollisesti ja innostuneesti uimakoulussa koko syksyn ajan. Kolme kertaa on jäljellä. Vaikka olen istunut kuin tatti altaan reunalla, en oikein osaa sanoa mitä altaassa tai oikeammin altaissa (lastenallas ja isoallas) on opeteltu ja opittu.

Tänään näin komean hypyn pää edellä veteen. Sen jälkeen 25m mittaisesta isosta altaasta näkyi vain viuhuvat kädet. Kova oli vauhti.

Tunnin päätteeksi uimaope kertoi Aidan osaavan uida hyvin, eikä ole tarvetta jatkaa harjoituksia uimakoulun jatkoryhmässä. Ope toivoi Aidan siirtyvän Cetuksen vesiralleihin. Kurssikuvauksessa sanotaan vesirallin (neljä tasoryhmää) olevan uinnin monipuolisuuskurssi, jossa eri uintitekniikoiden lisäksi harjoitellaan taitouintia, vesipalloa ja uimahyppyjä.

Aida saa itse päättää haluaako jatkaa ohjatussa uintiharrastuksessa. Yritetään motivoida, mutta pakoteta ei.

Metrimääristä enkä tekniikoista osaa sanoa mitään, mutta puoliuimataidotonkin (siis minä) osaa arvostaa sulavaa liikettä. Aida on kuin delfiini vedessä. Rauhallista, hallittua ja niin kaunista äidin mielestä.

Toiseksi jään Aidalle sekä uimataidossa että tyylissä. Kansalaistaidon ja halvan henkivakuutuksen nimissä minun olisi mentävä aikuisten uimakouluun.

Aida rohkeni kesällä uimaan Ruotsin Vättern-järvessä.
Vesi oli jääpuikkokylmää.