T niin kuin

Tammikuu
Uusi vuosi on alkanut. Talven parhaat kuukaudet ovat edessä, pimeä syksy takana. Arkeen on mukava palata.

Turvotus
Kinkku- ja suklaaöverit tuli vedettyä joulunaikaan. Sen jälkeen nakkeja, sipsejä ja muita herkkuja vuoden vaihtumisen kunniaksi.

Jari on jatkanut syksyllä alkanutta lenkillä ja kuntosalilla käymistä. Useampi kilo putosi syksyn aikana. Menetin samalla karkkipussirapistelijan illoistamme lasten mentyä nukkumaan :)

Minä yritän motivoitua keskivartolle muodostuneen outokummun litistämiseen. Vielä en ole riittävän motivoitunut.

Tauti
Meillä podetaan ensimmäistä kertaa tänä talvena. Karoliina oli monta päivää korkeassa kuumeessa. Neljä yötä oli unetonta ja levotonta. Kuume laski kolmen päivän jälkeen, mutta nousi uudelleen. Kävimme lopulta lastenlääkärin vastaanotolla. Labra-arvot kunnossa. Ei influenssaa, angiinaa, eikä muuta bakteeriperäistä. Ilmeisesti ärhäkkä adenovirus oli nostanut kuumeen ja saanut nielun punaiseksi, rakkulaiseksi ja turvonneeksi. Lääkäripäivänä minäkin tunsin kaktuksen kurkussa. Lääkäri kurkkasin kurkkuuni todeten sen yhtä punaiseksi kuin tyttärellä. Olo on tukala, mutta eiköhän parin päivän päästä olla taas terveiden kirjoissa.

Aida ja Jari ovat terveitä kuin pukit.

Työ
Koulu ja Aidan tanssiharrastus alkoivat maanantaina. Koulusta on saatu kaksi uutta kirjaa.

Jari on palannut arkisten aherrusten pariin valmistelemaan kevät- ja kesäsesonkia kaupunkilaisten ja Helsingissä vierailevien iloksi ja ihasteltavaksi.

Karoliina jatkaa kotihoidossa elokuun loppuun asti, mikä tarkoittaa, että jatkan hoitovapaata kesän yli. Tammikuussa harjoittelen kuitenkin työn tekemistä yhden projektin verran. Lupauduin mukaan jo viime keväänä. Joululomalla tein töitä mökillä ja välillä hurautin autolla ABC:lle, kun tarvitsin verkkoyhteyden. Kuortin ABC:lle pystytin ikkunanurkkaukseen tilapäisen toimistoni. Näköala oli hyvä ja kahvia riitti.

Mummi tuli lastenvahdiksi meille kotiin viikko sitten, kun tuli tarve päästä palaveriin työpaikalleni. 2,5 tunnin palaveri ei loppunutkaan perjantaina klo 16. Olin kotona klo 19.

Tykkäätkö sä noin paljon töistä?, kysyy Aida, kun olen taas ja taas nenä kiinni koneessa.

Perhe on päässyt seuraamaan läheltä, kun työ vie ja minä en edes vikise. Tää on tätä, ja syy miksi mietin toisenlaisten haasteiden pariin hakeutumista. En ole vielä keksinyt miten sovittaa työ ja perhe-elämä näissä ympyröissä.

* * *

Tammikuun blogihiljaisuuteen on siis syy. Ajatukseni ovat olleet muualla. Tavallisesti kuvaan viikottain ipanoitamme. Nyt kamera on levännyt.