Ohi on

Tammikuu on paketissa. Perhe-elämän näkökulmasta siihen sisältyi paljon sairastamista, järjestämistä, säätämistä, yllätyksiä, kaaosta, mummoja, aikatauluja, lyhyitä yöunia, puolikkaita lauseita, huonoa ruokaa, epäjärjestystä, poikkeusoloja, pitkiä työpäiviä. Olen puhki.

Jokaisella Kauppi & Kuusi residenssin asukkaalla olisi tammikuusta omanlaisensa stoori kerrottavaksi.

Aidalle nousi korkea kuume juuri silloin, kun työtehtäväni viimeiset kolme kriittistä päivää olivat alkamassa. Lapsonen meni huonoon kuntoon muutamassa tunnissa, oksensi illan päätteeksi. Ei voitu muuta kuin seurata taudin kehittymistä: Onko vatsatautia, influenssaa vai vain tavallista flunssaa. Olipa onni, että lastenhoitoavuksi saimme sekä Nokian mummin että vaarin. Toinen pystyi huolehtimaan sairastuneesta neljän tunnin lääkärikäynteineen ja toinen oli tekemässä sitä, mihin alunperin hoitoapua tarvitsimme eli hoitaa Karoliinaa päivisin. Jari liittyi joukkoihin työpäivänsä jälkeen. Minä olin täysin ulkona kuvioista kolme päivää.

Karoliina ei reagoinut poissaoloihini. Aida oli selvästi harmissaan äidin kiireistä. Erityisesti sairastaessaan kysyi miksi en jää kotiin tai miksi en tullut kotiin koko päivänä (= oli jo nukkumassa). Tuntui sydäntä riipaiselta lohduttaa itkevää lasta, joka toivoi äitiä sairasvuoteen vierelle tarjoamaan juotavaa, silittämään, olemaan lähellä ja läsnä. Kuitenkin aina lähdin.

Keikka on hoidettu ja olen palannut kotiäidin perustehtävään. Kierrokset alkavat hiljalleen tasaantua. Ajatukset ovat enemmän täällä kuin siellä. Eiköhän me pian kaivauduta taas ihmisten ilmoille. Ensimmäiset kyläilyt, tapailut, ulkoilut on jo sovittu.

* * *

 

Vain muutama kuva tuli otettua lapsista tammikuussa.

Taatan mummi & nokialaiset: Jos otitte valokuvia meillä ollessanne, lähettäkää mulle spostiin pari otosta.