Karoliinan kanssa käväisin parin päivän matkalla Tampereella ja Nokialla. Pääsimme nauttimaan mummin ja vaarin majoitus-, muonitus-, logistiikka-, seura-, ja lastenhoitopalveluista. Agendalla oli lisäksi kaksi asiaa: opiskeluoikeuden palautukseen liittyvien asioiden hoitaminen yliopistolla ja kampaajalla käynti.
Espoon ja Tampereen välinen matka taittui tuttuun tapaan junalla. Menomatka "kääpiöosastossa" oli siedettävää ja paluumatka suorastaan nautinnollista. Koon liikkuminen ja tasapaino ovat kehittyneet paljon edellisestä junailusta. Ei tarvinnut joka hetki olla haukkana vieressä vahtimassa.
Menomatkalla leikkivaunussa oli paljon lapsia ja sen seurauksena desibelit olivat katossa ja ipanoiden kierrokset korkealla. Lapset näyttivät onnellisilta, aikuiset kärsiviltä.
Torstai-iltana paluumatkalla leikkivaunussa oli rauhallista. Olimme siellä kahdestaan lukuun ottamatta kahta pikkupoikaa, jotka matkustivat pari aseman väliä äitinsä kanssa.
Koo oli sitä mieltä, että meidän olisi myös pitänyt poistua junasta Riihimäellä. Yritti kaikin keinoin avata porttia, rynkyttämällä ja roikkumalla. Kun portti kaikesta huolimatta pysyi kiinni, Koo yritti pakoa portin alta. Istuutui lattialle ja työnsi jalat portin alta. Olisin halunnut kuvata tilanteen ja lähdin hakemaan kameraa laukusta. Sillä välin Koolla oli jo uusi pakosuunnitelma. Portin saranapuolella on nokkelan pikkuipanan mentävä aukko. Enpäs ole huomannut aikaisemmin. Tällä kertaa pullukka masu esti poistumisen, ehkä jopa putoamisen.
3 kommenttia:
Vautsi, kylläpä on kekseliäs pikkuinen! Monet vaaranpaikat eivät todella tule edes mieleen, tuosta kannattaakin jättää VR:lle palautetta. Ei meinaan ole varmaan tullut mieleen heillekään...
Tipi
Voisin mainita seuraavalla kerralla junassa. Ainakin kysyä ovatko kuulleet kenenkään paenneen kolosta...
Niinpä... Aksu olisi tuosta mahtunut läpi, mutta Alexillakin onneksi riittää massua :) Tipi
Lähetä kommentti
Kommentteja