Koulukuulumisia

Aamu alkoi opettajan tapaamisella. Vanhempain vartissa opettaja kertoi Aidan koulukuulumisia. Hyvin sujuu koulutyöskentely open arvion mukaan. Aida osaa lukea hyvin. Ymmärtää luettua tekstiä hyvin. Osaa hyvin tavuttaa, muodostaa lauseita, kirjoittaa pieniä tarinoita. Kirjoittaa kauniilla käsialalla (olen toisinaan eri mieltä, mutta ei aina tarvitse pingottaa). Matematiikassa on oivaltava ja osaava. Kädentaidoissa, kuviksessa ja kuvaamataidossa on taitava ja huolellinen. Osallistuu tunnilla, kertoo joskus omia ja perheen kuulumisia. Voisi viitata useamminkin, mutta nykytaso kuulemma riittää. Opettaja mukavasti ottaa huomioon Aidan luonteen, johon ei kuulu huomion hakeminen ja äänessä oleminen koko ajan.

Katjan karonkassa tuli naisten kesken yllätys, yllätys puhuttua lapsista. Moni kertoi kammoavansa Wilmaa (sähköinen reissuvihko), jonne opettajat kirjaavat poissaolot, myöhästymiset, unohdukset ja muut vanhemmille tiedotettavat asiat. Jotkut opettajat ilmeisesti kirjaavat sinne herkästi pienetkin koulupäivän aikana tapahtuneet jutut tyyliin supattelua vierustoverin kanssa, kynä unohtunut kotiin. En ollut aiemmin "tiennyt" tällaisesta tuntimerkintä-osiosta. Keskustelusta viisastuneena kävin välittömästi katsomassa Aidan "rikoskeristerin" ensimmäistä kertaa.  Sairauspoissaolojen lisäksi Aidalla on yksi merkintä: yhtenä päivänä on unohtunut matematiikan tehtävämoniste kotiin.

Ensimmäinen kouluvuosi on ollut helppo sekä Aidalle että koko perheelle. Aida menee mielellään kouluun, tekee läksyt, on saanut kavereita luokasta eikä millään oppimisen alueella ole ollut takkuista. Ei ole tarvinnut istua iltamyöhään tavaamassa lukuläksyä tai pähkäilemässä matematiikan laskuja. Tunnustan, että en tarkista joka päivä läksyjä, jotka Aida on tehnyt iltapäivällä koulun jälkeen keittiön pöydän ääressä.

Aida tekee koulussa sen mitä pyydetään ja odotetaan, mutta Aidan puheista päätellen ei pyydä lisätehtäviä eikä raportoi opettajalle jos tehtävät tuntuvat helpoilta. Viisas pääsee vähemmällä -sanonta sopii Aidan suhtautumiseen kouluasioissa ;-)

Varmaan olisin tai olisimme Jarin kanssa voineet osallistua enemmänkin koulunkäyntiin. En vain tiedä miten, kun koulu sujuu hyvin näinkin. Tekemisen puutteessa kannustamme lukemaan kirjoja. Tuleeko ensi vuonna kakkosluokalla pettymyksiä, kun ekalla luokalla kaikki on tuntunut helpolta ilman suurempia ponnisteluja?

Koulu on muutakin kuin pätemistä lukuaineissa. Tällä hetkellä Aida on innoissaan, kun on koulussa oppinut virkkaamaan. Käsityötunti onkin lempiaine.