Kaksi vuotta + yksi päivää sitten syntyi pikkuinen, nykerönenäinen ja punatukkainen tyttö. Ensipäivät Naistenklinikalla olivat leppoisaa palautumista synnytyksestä ja tutustumista uuteen perheenjäseneen. Oma huone ja rauha. Karoliina nukkui ja söi. Minä loikoilin sängyllä, ihastelin vauvaa ja aikani kuluksi kuuntelin radiota aamusta iltaan.
Kaupallinen radioasema soitti sen hetkisiä hittejä sata kertaa päivässä. Hymyillen kuuntelin Haloo Helsingin kappaleen sanoja: "Isä olen täällä maailman toisella puolen. Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen". Sanat olisivat ajankohtaisia parinkymmenen vuoden kuluttua. Pikku ihmisen elämä oli vasta alussa. Tarvitsisi isän ja äidin huolenpitoa monen monta vuotta.
Haloo Helsingin lisäksi kaksi höpölöpö kappaletta vie muistot ja tunteet Karoliinan syntymään ja päiviin Naistenklinikalla. Ei siksi, että fanittaisin esittäjiä. Niistä on tullut tärkeitä, erityisesti Ylösen Laurin poppirenkutus, koska kappaleet soivat monta kertaa päivässä taustalla, kun imetin, vaihdoin vaippoja, putsasin ja pesin, silitin pehmoista poskea, ihastelin poikastani ja ihmettelin, mitä tällaisen käärön kanssa oikein tehdään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja