lauantai 25. toukokuuta 2013

Tukka putkella ja nuttura kireällä

 
 
Viime aikoina on ollut kaikenlaista menoa, mietittävää ja asioiden hoitamista. Päivät täyttyvät ilman, että pyrkisi keksimään tekemistä.

Lastenhoidollista apua on tarvittu ja saatu. Viime viikolla Ritva-täti pelasti meidät tilanteessa, kun proteetikko joutui siirtämään lääkäriaikani muutamalla päivällä eteenpäin, eikä Jari pystynyt järjestämän vapaata uuteen ajankohtaan. Uudet hampaani olivat jumissa Pasilan postissa postilaisten lakon tai vastaavan vuoksi. Tällä viikolla Nokian mummi mahdollisti kampaajalla käyntini monen kuukauden tauon jälkeen, ja toinen mummi riensi apuun, kun sekä Jarille että minulle sattumalta osui pakolliset menot torstai-iltapäiväksi.


Mummi tuli hakemaan Karoliinan Tampereen rautatieasemalta...

...ja äiti meni tänne.
 * * *



Karoliina sai postia päiväkodista. Sari-niminen omahoitaja toivotti päiväkotitulokkaan tervetulleeksi Pupunpesään. Puput on päiväkodin toinen pienten ryhmä, joka Aidan eskarivuonna perustettiin tilapäisesti vastaamaan asuinalueemme polttavaan päivähoitokysyntään. Vuoden päästä Pupunpesän toiminta ajettaneen alas, kun jälleen yksi uusi päiväkoti avaa ovensa tässä meidän kulmilla. Karoliinaa ei muutos tule koskemaan, koska vuoden pupuilun jälkeen siirtyy isojen eli 3-5 vuotiaiden ryhmään.

* * *

Kesä voisi tulla takaisin. Viime päivinä on ollut takki-ilmat.

Karoliinan neuvolakuulumisia. Strategiset mitat: pituutta noin 90 cm ja painoa himppusen yli 14 kg.

Puheen kehitystä seurataan. Toistaiseksi ei tehdä mitään, koska sanoja löytyy, lapsi ymmärtää kaiken puheen ja jaksaa keskittyä esim. neuvolakäynnillä viihtyi hyvin lelujen parissa. 2,5 vuoden iässä varattava kontrolliaika, jos ei sitä ennen tule kokonaisia lauseita.

Kaksivuotiaana vain 10-20 % tytöistä käyttää vaippaa, valisti terveydenhoitaja. Se oli kauniisti muotoiltu kehotus siirtymään vapasta pottaan. Potta on nököttänyt wc:ssä jo jonkun aikaa. Täytyisi ottaa pottaistunnot päivittäiseksi rutiiniksi heräämisen ja ruokailujen jälkeen. Yritetään päästä päivävaipasta pois ennen päiväkodin alkamista.

Yksi asia kerrallaan. Tutti ja tuttipullot ovat historiaa. Pottailu voisi olla seuraava ryhtiliike.


* * *



Aida on laskeutumassa lomatunnelmiin. Koulua käydään jo kevennetyllä ohjelmalla. Jääkaapin oveen on kiinnitetty open tiedote poikkeuspäivistä ja -ohjelmasta.

Perjantaina ope lähetti repussa loppukevään äidinkielen ja matematiikan testejä kotiin nähtäväksi. Niiden perusteella opit ovat hallussa kyllin hyvin. Viikon päästä nähdään, miten ensimmäisen luokan tavoitteet on saavutettu open arvioimana.

Sitten alkaa piiitkä loma! Ensimmäisellä viikolla suunnataan Nokialle/Tampereelle, toisella viikolla olemme kotona. Silloin Aida menee liikuntaleirille, joka on päiväleiri klo 9-16.

Esimerkki äidinkielen testistä

Esimerkki matematiikan testistä.

* * *



Hölläily koulutyössä sopii varmasti Aidalle. Jää enemmän aikaa ja voimia kaikkeen muuhun kivaan. Kavereiden merkitystä ei voi olla korostamatta. Usein koulupäivän jälkeen Aida soittaa kysyäkseen voiko mennä jonkun kaverin luokse tai voisiko joku tulla meille. Iltaisin puhelin käy kuumana: pääseks sä ulos?

Aida on kevään aikana innostunut lukemisesta. Sinttu-kirjat ovat huippuja. TopModel-suunnittelukirjat ovat myös mieluista kotipuuhaa. Idea on siinä, että väritys-/suunnittelukirjan malleille saa suunnitella ja piirtää/leikata/askarrella mielensä mukaiset vaatteet, hiukset, asusteet, (meikit) ja muut tilpehöörit. Vähän niin kuin päivitetty versio paperinukeista. Kirjoitan näistä harrastuksista myöhemmin lisää.

* * *


Dancing Queen

Aida on juuri nyt esiintymässä Aleksanterin teatterin lavalla ja Jari on yleisön joukossa kannustamassa. Menossa on Footlight-tanssikoulun kevätnäytös. Aidan ryhmällä on keijuesitys. En tiedä siitä sen enempää kuin että Aida harjoitteli koreografiaa eilen olkkarissamme ilman musiikkia.




Esitystä varten piti hankkia vihreä toppi (eikä ollut aivan helppo löytää) ja valkoiset legginsit. Asua täydentää valkoinen tyllihame, joka tulee tanssikoulun pukuvarastosta.

Toppia haastavampi rasti oli hiukset. Nutturakampaus. Kääk, tietenkin se tuli mieleeni esitystä edeltävänä päivänä. En ollut eläessäni väkertänyt nutturaa, mutta nyt olen. Onneksi mummi oli vielä eilen meillä ja kauppakeskus naapurissa. Opin uutta: nutturadonitsi ja hengettömät pinnit.

Ipanalta oli lähteä henki, vähintään päänahka oli tulessa, kun tökin pinnejä neidin päähän.

Yhden harjoitusnutturan kokemuksella näytökseen lähti suloinen tanssijatar, nuttura (melkein) kireällä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja