Karoliina nukkuu omassa sängyssään, mutta usein herää aamulla vierestäni. Aamuyön tunteina ilmestyy sänkymme viereen ja sanoo: äiti. Loppuyö nukutaan kuin silakat purkissa. Karoliina sängyllä poikittain varpaat Jarin suussa ja pää minun tyynylläni.
Ensimmäisiä vauvakuukausia lukuun ottamatta Karoliina ei ole a) tottunut nukahtamaan itsekseen, b) omaan sänkyynsä. Aluksi viereen nukuttaminen oli todella helppoa. Poikanen nukahti välittömästi, kunhan joku (mielellään äiti) lepäsi vieressä. Viereen nukuttamisesta tuli tapa jo senkin vuoksi, että olen halunnut nukkua itsekin päiväunet aina kuin mahdollista.
Päiväkodissa tädit tuskin vetäytyvät päivätorkuille ipanoiden viereen. Toiseksi on minua pikkuhiljaa alkanut tympiä vieressä pötköttely etenkin iltaisin. Onhan se täysin pöhköäkin, kun tyyppi käy kolmatta vuotta!
Aika aikaansa kutakin. Maanantaina alkoi aika uus! Päiväunille kömmittiin omaan sänkyyn. Istua könötin lastentuolilla sängyn vieressä. Luimme kirjan ja sen jälkeen oli tarkoitus käydä nukkumaan. Karoliina piti sitä hyvänä leikkinä. Kujeili ja kujerteli. Nousi pomppimaan. Yllätti jano. Hain vettä. Tyyny pois, tyyny takaisin. Peittoa, ei peittoa. Peitto korville ja kurkkimista: pöö äiti! Lopulta uni tuli.
Nukahtamisharjoitukset ovat jatkuneet onnistuneesti kunhan suhtautuu kärsivällisesti tunnin kestävään nukahtamisnäytökseen. Mielessä on jo keinoja, joilla totuttaa Karoliinaa nukahtamaan ja rauhoittumaan itsekseen omaan sänkyyn. Jatkamme harjoituksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja