Aidan kuulumisia: ratsastusta ja käsitöitä

Kuvaviesti Jarilta tämän päivän tunnilta: "Mitä erikoista kuvassa? Hyvin meni ja aurinko paistoi. Aidakin nyt pudonnut hepan selästä. En nähnyt kun luin autossa. Eipä kamalasti sattunut, kun ei ole valitellut."

Ratsastuskurssi on edennyt puoleen väliin. Aida ei ole rasittunut jokaviikonloppuisesta reissaamisesta vaan odottaa koko viikon pääsyä tallille. Kurssin lisäksi Aida ilmoittautui heppakerhoon, joka järjestetään tallilla kolmesti syksyn aikana heti ratsastustunnin jälkeen. Kerhossa opitaan hevostaitoja ja pääsee puuhailemaan ponien kanssa. Ratsastustuntipäivinä tallilla vierähtää 1,5-2 tuntia ja kerhopäivinä 3,5 tuntia.

Tänään tuntikuulumisena oli ratsastaminen ilman satulaa ja putoaminen ponin selästä. Onneksi ei sattunut mitään. Opettajan oma tytär oli kuulemma pudonnut kahdesti ja monta kertaa putoaminen oli Adalminalla ollut lähellä, kertoi Aida puhelimessa. Aida on joskus kertonut lukeneensa heppalehdestä, että pitää pudota sata kertaa ennen kuin voi tulla hyväksi ratsastajaksi. Ou nou, ei kai sentään.

Olemme ostaneet Aidalle oman ratsastuskypärän, kun ratsastus vaikuttaa olevan oikeasti Aidan juttu. Turvaliivi on seuraavana hankintalistalla. Maksaa paljon, mutta täytyy ajatalla niin, että hinta ei ole mitään sen rinnalla jos putoamisen seurauksena selkäranka, kylkiluut tai sisäelimet vahingoittuisivat.

Maanantaisin koulun jälkeen Aida hengähtää hetken kotona, syö välipalan ja tekee läksyt. Kahden aikaan alkaa kurkkia keittiön ikkunasta katsoakseen, milloin alakerran kerhohuoneen ovi aukeaa ja käsityökerho alkaa.

Muut arkipäivät on rauhoitettu koululle, kavereille, perheelle ja ohjelmoimattomalle tekemiselle.




Kässäkerholaisten tekemiä varvastossuja kerhohuoneen ikkunassa.

Aida teki kukkatossut.