Aidalla on oma sähköpostiosoite,
jota en viitsi kirjoittaa tänne amerikkalaisten vakoiltavaksi.
Osoitteen saa kysymällä sen Aidalta, Jarilta tai minulta.
Olen harjoitellut Aidan kanssa sähköpostin käytön periaatteita, viestin kirjoittamista osoitteineen, otsikoineen ja leipäteksteineen, viestin lähettämistä ja lukemista.
Harjoitusviesti lähti Vantaan vaarille. Vastaus tuli salaman nopeasti, mutta kahdeksanvuotiaalla ei ole ollut mikään kiire kurkkimaan postilaatikkoonsa ennen kuin vasta tänään päivien päästä sitä ehdotin.
(Tästä tuli mieleeni, että puhelin on harvoin Aidalla mukana missään paitsi koulussa, missä sillä ei tee mitään :) Aamulla Aidan ei tarvitse ilmoittaa, että päässyt 5 minuutin matkan kouluun. Iltapäivällä Aida soittaa tiedustellaakseen voiko kaveri tulla meille, voiko hän mennä kaverin luokse tai ilmoittaakseen olevansa hississä matkalla kotiin.)
Sähköpostiperehdytyksen toiseen ja samalla toistaiseksi viimeiseen osaan kuului tiedoston liittäminen. Aida lähetti vaarille kiitosviestin, jonka mukana lähti kuva uusista suksista.
(Tästä tuli mieleeni, että puhelin on harvoin Aidalla mukana missään paitsi koulussa, missä sillä ei tee mitään :) Aamulla Aidan ei tarvitse ilmoittaa, että päässyt 5 minuutin matkan kouluun. Iltapäivällä Aida soittaa tiedustellaakseen voiko kaveri tulla meille, voiko hän mennä kaverin luokse tai ilmoittaakseen olevansa hississä matkalla kotiin.)
Sähköpostiperehdytyksen toiseen ja samalla toistaiseksi viimeiseen osaan kuului tiedoston liittäminen. Aida lähetti vaarille kiitosviestin, jonka mukana lähti kuva uusista suksista.
Käytetäänköhän sähköpostia enää sitten, kun Aida on aikuinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja