Kevään comeback

Tänään oli tällaista.

 

* * *

 

Hermoni olivat tänään ihailun kohteena. Kun teillä tuntuu päiväkotimatkoihin menevän aikaa, totesi puolituttu isä, johon törmään päivittäin mennen tai tullen päiväkodista. Nauratti. Ai muutkin ovat huomanneet viipyilevän matkantekomme. Esimerkkinä aamu, kun Koo käveli takaperin puolet matkasta, myös sen ylämäen, joka monena aamuna tuntuu Karoliinasta kuin olisimme Mount Everestiä valloittamassa. Iltapäivällä osuus sujuu juoksujalkaa tietyllä koreografialla, johon minut on osallistettu (odotan, milloin Rambollin Leppävaaran toimiston työntekijöistä joku lataa videon juutuubiin). Tänään kerättiin keppejä, kiivettiin lumikasan (sellainen vielä löytyi) päälle, hypittiin kaikissa lätäköissä ja kuravelliksi muuttunut polun pätkä käveltiin läpi kolmesti.

 

Tunnustin palautteen antajalle kiireettömyyteni syyn. Useimpina päivinä voimme edetä omaa vauhtia. Kymmenen minuuttia tai vartti ylimääräistä (kymmenen minuutin matkalla) on helposti kurottavissa kiinni opiskelijan aikataulussa. Hermojeni laadun mittariksi päiväkotimatkan kestosta ei siis ole :-)