Aida lähti viettämään hyvän ystävänsä Empun synttäreitä Tapiolan HopLopiin. Tyttöjen välinen ystävyys syntyi Aidan ensimmäisenä päiväkotisyksynä ja on kestänyt läheisenä kaikki nämä vuodet. Ennakoin jonkinlaista hiipumista Empun perheen muuton myötä. Viiden kilometrin välimatka ei ole matka eikä mikään aikuiselle, mutta lapsen perspektiivistä se on etäällä. Pienen ihmisen elämä sijoittuu koulun ja kodin ympäristöön. Lähin kaveripiiri muodostuu kulmakunnan tenavista. Mutta pelkästään mukavaa, että kavereita on muuallakin. Voi kunpa vaan ehtisi tavata useammin.
* * *
Sillä välin kun fotografeerasin Aidaa eteisen lähtötunnelmissa, keittiössä ehti tapahtua karoliinamaisia juttuja. Ei taas voinut muuta kuin hymyillä pikkupellavapäälleemme. Päämäärätietoisuutta ja nokkeluutta on jaettu kuopuksellemme isolla kauhalla.
Where there's a will there's a way.
Ps. Prinsessa on muuttanut meille. Siitä lisää myöhemmin.
2 kommenttia:
Eikö se on Aidan vanha leninki?
Kyllä on Aidan leninki :) Aidalla oli mekko päällä teidän häissänne. Olen säästänyt mekon Aidalle muistoksi. Morsiustyttönä oleminen oli huippu juttu. Aidan korurasiassa on tallessa sydänkoriste kukkakimpusta.
Karoliina näki mekon hiljattain ja nyt se on "prinsessamekko". Ei haittaa, vaikka on vähän liian suuri. Rusettipanta pitää asetella samalla tavalla kuin Aidalla hääkuvissa.
Lähetä kommentti
Kommentteja