Kesäperinteisiimme on kuulunut poiketa päiväseltään tai yhden yön pysähdyksellä Kauppisten kotitilalla Suonenjoella jossain vaiheessa Suomen suvea. Tänä vuonna emme muuton ja työn aloitukseni vuoksi harmiksemme ehtineet Savoon Saksan sukulaistemme Suomi-loman aikana. Vaikutti, ettemme ehtisi koko kesänä. Kun pikkulinnut muistuttivat setäni 60-vuotissyntymäpäivästä, teimme extempore päätöksen lähteä mansikkakakulle 320 kilometrin päähän.
Aida on kiintynyt paikkaan, ja tänäkin vuonna oli ensimmäisenä meistä sinne lähdössä ja puhui meidät aikuiset ympäri jäämään yöksi, vaikka alunperin olimme ajatelleet ajella valoisassa kesäyössä kotiin tyttöjen nukkuessa takapenkillä. Yksi viehätys liittynee tarinoihin, joita pääsee kuulemaan vuosikymmenten takaa. Suku on suuri. Tarinoita ja tarinankertojia riittää.
Tänä vuonna korvia höristeltiin erityisesti hevosjutuille. Kuinka monta hevosta on ollut, minkä nimisiä, onko niillä ratsastettu ja niin edelleen. Talli ja karsinat käytiin katsomassa niin kuin joka vuosi. Joitakin vanhoja hevosvälineitä taisi löytyä aitan seinällä roikkumassa. Joku keksi, että pitäisi saada kotiin vietäväksi aito ja oikea hevosenkenkä. Pian oli etsintäpartio neljän kopla koossa: Vantaan vaari, Hessu-setä, Aida ja Koo haravoimassa tiluksia. Aida elätteli toiveita, että jospa jossain olisi hevonenkin. Kovin olisi ollut polle heikossa lihassa, koska tarinat kertovat viimeisen hevosen lähteen tilalta 30 vai oliko jopa 40 vuotta sitten ;-) Heppatyttömme mielestä paikka olisi mitä ihaanteellisin uusille hevosille...
* * *
Karoliina tapasi uusia sukulaisia. Serkkuni vaimo tervehti Koota, esittäytyi ja tiedusteli lapsukaiseltamme hänen omaa nimeään. Mitä vastasikaan hän? - Iines Aku Ankasta. Iines Minni Mustikkapiirakka
3 kommenttia:
Me tullaan Savon sydämeen huomenna :-)
Mukavaa lomaa Savossa! Me tulimme eilen kotiin.
:-) kiitoksia, muutama päivä vierähtää siellä ja sitten nokka kohti pohjanmaata.
Lähetä kommentti
Kommentteja