Onnea koulutielle!

Koululaisen pitkä kesäloma on ohitse, ja aamulla astellaan yhdeksäksi uuden koulun pihalle. Tiedämme opettajan nimen ja luokan. Koululla on kivat nettisivut.
Huomisen jälkeen tiedämme paljon enemmän.

* * *

Viimeisenä lomapäivänä veimme pikkusiskon päiväkotiin ja vietin päivän Aidan kanssa kahdestaan.
Pyöräilimme Tuomarinkylän kartanolle jätskille ja heppoja katsomaan. Shoppailimme Jumbon kauppakeskuksessa. Vaikka äidin piikki oli auki Aidan toiveille ja tarpeille, lapsukainen oli tyytyväinen, kun sai penaaliin muutaman uuden lyijykynän, kumin ja terottimen. Avaimille ja kännykälle hankittiin uusi kaulanauha. Syksyn viileneviä päiviä odottaa kaapissa uusi tunika/mekko. Sisäkengät tai -tossut Aida haluaa käydä ostamassa vasta sitten, kun näkee, millaisia jalkineita oppilaat käyttävät uudessa koulussa.

* * *

Aidalla jännitys alkoi väreillä illalla juuri ennen nukkumaanmenoa. Kaipuu vanhaan kouluun ja koulukavereiden seuraan oli suuri. Miksi muutimme, vaikka uusi koti ei näytä suuremmalta kuin vanha? Jos emme olisi muuttaneet, voisi mennä vanhaan kouluun. Voisiko täältä kulkea bussilla Leppävaaraan?

Kunpa nopeasti löytyisi luokalta kiva kaveri tai kavereita Aidalle. Sen jälkeen kaikki muu kyllä järjestyy.
 

 "Siunaus sinne
missä sitä tarvitaan
ja sinne
missä äiti, isä, naapuri ja me monenlaiset tahdomme tasoittaa tietä sille,
joka pakkaa reppunsa ja kännykkänsä
ollakseen koululainen,
oman kokoisensa ja oman oloisensa."

~ piispa Irja Askola ~