Uintiterveisiä Sveitsistä

 

Auton takapenkillä alkoi puhelimet piipata luokkakavereiden viesteistä, kun kaksikko Aida & Liina tuikkasivat whatsappiin pienen jekun: Olemme matkalle Sveitsiin. Sinnepä sinne, mutta emme suinkaan olleet autotourilla Keski-Euroopassa. Lähdimme nauttimaan helteestä Sveitsin maauimalaan, Hyvinkäälle.

Poikkesimme matkalla Suomen rautatiemuseossa kurkkaamassa suomalaiseen rautieliikenteen historiaan. Vähän oli toisenlaista kalustoa verrattuna lapsukaisille tuttuihin InterCity-juniin, Pendolinoihin, Flirtteihin ja "Annen juniin" (pääkaupunkiseudun lähiliikenteen "punaiset" junat, jotka poistunevat pikku hiljaa Flirttien tieltä). Keisarin juna, Venäjän keisarin ja Suomen suurruhtinaan privaatti kulkuneuvo teki tyttötrioon vaikutuksen. Kyllä oli komiat ja koristeelliset sisustukset, silkillä vuoratut seinät ja huonekalut.

Viileiden veturitallien jälkeen oli aika siirtyä päivän pääkohteeseen. Ulko-uima-altailla vilvoiteltiin, viihdyttiin ja viivyttiin koko iltapäivä, noin 4,5 tuntia. Karoliina polski ja sukelteli lastenaltaassa. Aida ja Liina uivat ja hyppelivät isoissa altaissa. Aina välillä kävivät tukikohdassamme, retkiviltillä juomassa ja syömässä eväitä, pötköttelemässä ja lisäämässä aurinkorasvaa. Oli hyvä idea kutsua kaveri mukaan.

* * *

Tänään uimaretkellämme huomasin ajattelevani, miten kivaa ja helppoa elämä näiden meidän lasten kanssa loppujen lopuksi on. Intensiivinen ja fyysinen vaiheesta vaiheeseen -pikkulapsiaika on ohi, forever. Kukaan ei huku, jos unohdun hetkeksi ajatuksiini uima-altaan äärellä. Päiväunet eivät rytmitä päiväämme. Uimaretkelle tarvittavat tavarat mahtuvat järkevän kokoiseen laukkuun. Ei tarvita vaunuja, rattaita, kantoliinoja. Jokainen kävelee omilla jaloillaan pitkiäkin matkoja. Tyypit jaksavat ja malttavat odottaa hetken. Puheohjauksella pärjätään pitkälle. Muistelen pikkulapsiaikaa ihan mielelläni, mutta en haikaillen. Nyt on hyvä näin.