Merci

Aidan lukujärjestyksessä on 25 viikkotuntia: äidinkieltä, englantia, matematiikkaa, ympäristö- ja luonnontietoa, uskontoa, käsityötä, kuvataidetta, musiikkia ja uutena oppiaineena ranskaa.

Neljännellä luokalla oli mahdollista aloittaa vapaaehtoinen vieras kieli. Vapaaehtoisuus ei tarkoita sitä, että sitä opiskeltaisiin vähemmän tavoitteellisesti tai sen voisi pudottaa pois, kun ei huvita tehdä läksyjä. Valinta on sitova 9. luokan loppuun asti. (Kuudennella luokalla alkaa pakollisena vieraana kielenä ruotsi. Yläkoulussa voi valita neljännen vieraan kielen jos on motivaatiota kielten opiskeluun.)

75 % neljäsluokkalaisista Aidan koulussa oli valinnut vapaaehtoisen vieraan kielen ja Aidan luokalla kaikki. Kahden ranskan ryhmän lisäksi kouluun tuli saksan ja ruotsin ryhmät. Venäjä oli tarjolla, mutta vähäisen kiinnostuksen vuoksi ryhmää ei saatu perustettua. Ranska oli Aidan oma valinta. En tiedä vaikuttiko valintaan se, ettei meillä kotona kukaan ole koskaan opiskellut ranskaa, muita kieliä kyllä.

Ensimmäiset tunnit ovat takana ja lapsukainen on äidin silmissä lähes natiivi ranskan taitaja ;-) No, osaa joka tapauksessa enemmän ranskaa kuin kukaan muu meistä. Oivalsin, että tämähän on mahdollisuus meillekin oppia kieltä. Aida opettaa. Olen tänään oppinut kiittämään, tervehtimään, kertomaan nimeni, kysymään kuulumisia ja kertomaan puhuvani ranskaa. Oui.

Ps. Aidan mielestä ranska kuulostaa rätisevältä radiokanavalta, jonka taajuutta ei ole viritetty kohdalleen :-)