Hyvästi tuuti

Karoliinan tuuti eli tutti (viimeiset kaksi kappaletta) vietiin tänään Haltialan tilan lammasvauvoille. Meidän mielestämme pikkukaritsat tarvitsevat niitä enemmän kuin viikkoa vaille kaksivuotias ihmislapsi.

Karoliina on imutellut tuttia paljon! Tutista on haettu lohtua pieniin ja suuriin harmituksiin. Nukkumaan on menty tutti suussa. Tuttia on maiskutettu muuten vaan. Meidän Maggie Simpson.

Viimeiset tutti-päiväunet alkamassa

Haltialasta ajoimme Annen ja Markuksen synttärikahville Hyvinkäälle. Kotimatkalla tutin kaipuu oli suuri. Surullisella äänellä pieni pyysi tuttiaan: tuuti, tuuti, tutti. Itkettikin. Muistutimme minne tutit oli viety. Näytin kamerasta valokuvia tuttiretkeltämme.

Kotona tutti tuli mieleen vasta sängyssä nukkumaan mennessä Juttelimme tapahtuneesta. Tutti oli annettu vauvalampaalle. Juu, kyllä siellä olivat äitilammas, isälammas ja Aida-lammaskin - Karoliinan mielestä koko perhe majailee Haltialan lampolassa.

Jari luki iltasadun. Sen jälkeen Karoliina hörppäsi maitoa nokkamukista, hypisteli koiruliinia (tästä lisää toisen kerran) ja nukahti. Eikä tuttia enää kysytty.

Mitenhän sujuu ensimmäinen tutiton yö?



Homma hoidettu! Taustalla Haltialan tilan lampola.

Tutit jäivät oikeasti Haltialaan, roska-astiaan.
Kotona Jari kiersi vielä kaikki paikat ja löysi kaksi kadoksissa ollutta tuttia,
jotka päätyivät saman tien roskikseen.


* * *
Lisäys 15.4. klo 12.15

Yö sujui hyvin. Kolmen aikoihin Koo kömpi viereeni nukkumaan. Vasta aamulla herättyään pyysi tuttia.

Aamupäivällä tasaisin väliajoin kyseli tuttia, mutta asiasta päästiin yli käymällä läpi lampolan asukit: vauvalammas, Aida-lammas, izilammas, äitilammas, Karoliina-lammas.

Mutta kyllä Koo mielensä pahoitti, kun tähänastinen tuki ja turva, rakas tuuti ei ollut saatavilla päiväunille. Pyöri sängyllä ja itki lohduttomasti. Lopulta pikkuinen nyyhkytti itsensä uneen hokien surkealla äänellä tuttia. Ei auttanut äidin silitys, ei kelvannut maitohörpyt, koiruliini heitettiin syrjään.