Kotiäidin elämää (ei tavanomainen päivä)

Usein kuulee sanottavan, että kotiäitiaika kehittää organisointitaitoja. Virallinen vastaus on tietenkin kyllä, ehdottomasti.

Oikea vastaus on kuitenkin se, että enpä ole huomannut merkittävää muutosta tapahtuneen verratuna aikaan ennen lapsia. Kaksi lasta ja kotishown pyörittäminen eivät ole hioneet ajankäytön hallintaani paremmaksi. Esimerkki perjantailta.

Olin saanut kutsun Katjan väitöstilaisuuteen ja karonkkaan (Aidan Ilari-kaverin äiti). Kaksi tuntia ennen väitöstilaisuuden alkua aloin miettiä, minne Karoliinan laittaisin siksi aikaa. Siis vasta kaksi tuntia ennen! Valitettavasti en osaa sanallistaa päänsisäistä surinaa, pohdintaa ja pähkäilyä, joka alkoi, kun Aida oli lähetetty koulutielle ja kolpakollinen aamukahvia oli juotu aamun aloittajaiseksi. Asiallisesti homma meni jotenkin näin.

Klo 10.00. Mennä vai eikö mennä? Onko noloa mennä pelkästään iltajuhlaan? Halusin mennä kuuntelemaan väitöstä, koska a) aihe oli kiinnostava, olisi voinut olla oman tieteenalani työ ja b) olin ilmoittanut osallistuvani. Lapsi on sairaana on hyväksyttävä syy monessa tilanteessa. Ikinä en ole turhaan turvautunut siihen. En nytkään. Voisinko ottaa ipanan mukaan väitöstilaisuuteen, onhan se julkinen tapahtuma ja avoin tilaisuus, jonne kuka tahansa asiasta kiinnostunut voi tulla. Karoliina todennäköisesti vetäisi zetaa rattaissa puolet ajasta. Ei, ei ole hyvä ajatus. Koo on aivan liian vallaton osallistuaakseen arvokkaaseen tilaisuuteen.

Lapselle on saatava hoitaja. Soitanpa Jarille ja ilmoitan kippaavani Karoliinan hänelle töihin. Valitettavasti Jari ei vastannut puhelimeen. Ehkä ei edes ole toimipaikalla. Alakerran naapuri Mervi on pikkupoikineen aina kotona, joten soitto hänelle. Hoitopaikka olisi järjestynyt, kun olisivat palanneet parin tunnin päästä kotiin. Kiitos, mutta aikataulu ei sopinut meille.

Klo 10.30. Kolmas potentiaalinen hoitopaikka tärppäsi. Puolessa tunnissa laitoin meidät lähtökuntoon (aamutoimista alkaen, vaatteiden valinta kummallekin, hiusten laittaminen, hoitokassin pakkaaminen jne.) ja olimme matkalla Ritva-tädin luoksi Viherlaaksoon. Kannoin autossa nukahtaneen Koon jatkamaan päiväunia Ritvan sängylle. Sitten olin jo matkalla Otaniemeen. Matkalla pari puhelua. Tuotantotalouden laitoksen parkkipaikalla kuivasin kainalot ja tein pikaisen meikin.

Klo 12.00. Ehdin ajoissa.

Klo 14.00. Kahden tunnin kohdalla oli jätettävä vastaväittäjä ja Katja jatkamaan keskustelua. Tunnissa oli ehdittävä sovittamaan ja hakemaan iltapuku pukuvuokraamosta Tapiolasta (huom, puvun etsintä alkoi edellisenä päivänä), Karoliina Viherlaaksosta ja ehdittävä kotiin Aidaa vastaan. Aidalla ei ole kotiavainta.

Jari tuli hyvissä ajoin kotiin. Valmistautuminen iltajuhlaan. Jari ja tytöt lähtevät viemään juhlapaikalle Helsingin keskustaan.

Klo 18.00. Onnea tuoreelle tohtorille! Kiitos, lasillinen kuohuvaa maistuu. Todellakin.

Tässä vaiheessa iltaa Lallukan taiteilijakodin juhlasalissa
oli tehty tilaa tanssille.

Ps. Kaikki järjestyi oivallisesti ja luovasti. Suurimmat kiitokset kuuluvat Ritvalle - you made my day! Kreditit kuuluvat myös Jarille, joka osaa oikealla tavalla kompata/auttaa/tukea, kun olen tuhannen solmussa. Ikinä ei ala motkottaa, kun tilanne on päällä ;-)