Musta piste

Flunssa ja lasten ulkovaatehässäkkä osuvat kohdalleni kahdesti vuodessa. Kerran keväällä ja kerran syksyllä. Väitän, että nuha-köhä-kurkkukivun kanssa selviää, mutta sydän itkee jos lapset joutuisivat lähtemään päiväkotiin ja kouluun väärän sesongin vermeissä. Toki voi, mutta ulkoilun ilo sammuu äkkiä jos hiekkalaatikolla paleltaa tai hiki valuu selkää pitkin. Saattaisi päiväkodista tulla kehotus pukea lapselle lämpimämpää/kevyempää ulkovaatekerrosta jos itse ei ole sitä tajunnut. Jälkimmäistä ei ole koskaan ikinä tapahtunut, paitsi kerran yhtenä syksynä lokakuun puolivälissä päiväkodin täti pyysi laittamaan Aidalle sukkahousut sukkien sijaan.

Ulkovaatehankintojen ennakointi on yksi vanhemmuuden katvealueitani. Musta piste. En vaan vieläkään ymmärrä, miksi välikausivaatteet (kevät ja syksy) pitäisi ostaa keskellä kauneinta kevättalvea, jolloin kahlataan polvia myöten lumessa. Syksyllä on myöhäistä etsiä välikausihaalaria. Silloin myydään talvikamppeita. Been there, done that. Keväällä meillä ei ollut tarvetta uusille välikausivaatteille ja muutenkin keväällä käyttöaika jää lyhyeksi. Ajattelin asiaa elokuussa, aloin toimia syyskuussa, kun haalarille alkoi olla tarvetta Espoossa.

Ruotsalaista hinnakkaan puoleista lastenvaateliikettä lukuun ottamatta en löytänyt mistään Karoliinalle päiväkotiin haalaria. Etsinnän aikana säätyyppi muuttui viileämmäksi enteillen talven alkamista ja ainoan vaihtoehdon ostaminen ehkä vain viikkojen käyttöä varten tuntui kukkarolle liian kalliilta. Helppoa, hypätään suoraan toppahaalariin (jota ei vielä ole.)

Aamuisin on kylmä, mittari käy nollassa, mutta päivällä ilma lämpenee. Tämä on tätä aikaa, kun joka aamu arvaillaan, millaisella vaatesetillä lapset lähetetään maailmalle.

Onneksi ipanalla oli ennestään kaksiosainen ulkoilupuku ja viime viikolla kirppikseltä ostin neljä eurolla parhaat päivänsä nähneen, mutta päällisin puolin ehjän välikausihaalarin. Näillä ja kerrospukeutumisella pärjätään syksy.

On se onni, että lasten kasvu tasaantuu kouluiässä. Aidan kanssa on siirrytty siihen vaiheeseen, että joudutaan vähän neuvottelemaan pukeutumisesta. Jonain aamuna on lähdetty liian kevyissä vaatteissa, niin eipä ole seuraavana aamuna tarvinnut muistuttaa hanskoista ja päähineestä. Slimmit ulkoiluhousut kelpaavat aamulla koulumatkalle, kun on parina aamuna kävellyt kintut kohmeessa kouluun.

Henkilökohtainen ongelmani ei ole se, että lapset kasvavat ja tarvitsevat sopivan kokoista ja asiallista vaatetusta. Lasten vaatteethan ovat iiiihania, vaikka suhtaudun aihepiiriin enimmäkseen käytännöllisesti. Ongelma ei ole vaatteiden uusiminen ja hankinta vaan se, että pienten lasten ulkoiluvaatteita ei myydä silloin, kun niitä tarvitaan ja käytetään. Vika ei ole kuluttajassa/asiakkaassa, joka ei alistu valmistajien & kauppiaiden rytmiin. Systeemi on jotenkin vino, jos helmikuussa on vaikea löytää toppahousuja talven aikana jalkojaan kasvattaneelle lapselle. Kokemusta tästäkin.

Koska homma ei toimi, taidan tehdä kansalaisaloitteen uuden valtion yhtiön perustamisesta hoitamaan lasten ulkovaatevalmistuksen tai vähintään vaatteiden oikea-aikaisen jakelun
kauppiaille ;-)

Se on varma, että heinäkuun helteessä ajatukseni pysyvät vastedeskin kaukana toppahaalareista! Palaan asiaan taas ensi keväänä.

Olen puhunut.

Kirppishaalari saattaa olla samaa vuosikertaa kuin rattaat ja pipo,
jotka ovat Aidan vanhoja. Mätsäävät väriensä puolesta ;-)