Rokulipäivä ja vähän leikkimisestä

Ulkovaatteita vaille lähtövalmiina päiväkotiin tein äkkipäätöksen viettää Karoliinan kanssa lorvipäivää kotipäivää. Early birdimme oli poikkeuksellisesti aamu-väsy (jouduin herättämään) ja vastusteli ansiokkaasti päiväkotiin lähtemistä kaikin keinoin. Päätöstä tuki oma ryytynyt olo. Liekö matkaväsymystä kummallakin. Olimme Nokialla & Tampereella torstai-illasta sunnuntaihin yhdistetyllä opiskelu- ja viikonloppumatkalla. Rankkaa olla mummin ja vaarin täysihoitolassa, kun toipumiseen tarvitaan rokulipäivä ;-) Niinpä aamulla ripustimme ulkoiluhaalarin takaisin kaappiin ja laitoimme leikit käyntiin kotona.

Siitä tulikin mieleeni koota listaa Karoliinan tämänhetkisistä suosikkileikeistä. Toiminnan ihmisenä keksii oma-aloitteisesti tekemistä. Joskus vähän liiankin vaivattomasti, kuten tänään esimerkiksi tutki viikonloppureissussa mukana ollutta kosmetiikkapussukkaani. Pian pellavapään tukka sojotti tahmaisena kaikkiin ilmansuuntiin. Oli keksinyt avata matkamalliset shampoo- ja hoitoainepurkit. Oh dear.

Kun kerroin Aidalle pikkusiskon hyvästä leikistä päädyimme mielenkiintoiseen keskusteluun. Miksi lasten mielestä kiva tekeminen ei ole sitä usein aikuisten mielestä ja leikille tulee herkästi stoppi. Sitten kun ei ole mitään tekemistä, aikuiset kehottavat keksimään jotain kivaa tekemistä. Yksituumainen johtopäätöksemme oli se, että aikuiset ovat epäjohdonmukaisia.

Paluu Koon suosikkileikkeihin, joita ovat jos minulta kysytään:

• kampaamoleikki
• eväsretkileikki ja kotileikki
• nukkeleikki (Aidan Saara- ja Petri- nuket + nukenvaunut on haettu varastosta toiselle leikkikierrokselle)
• Aidan Lego Friendsit
• Muumitaloleikki



Heppa saamassa uutta kampausta.

Esiintyminen on mielipuuhaa ja päivittäin pääsemme nauttimaan laulu-, soitto- ja tanssiesityksistä. Viikonloppuna mummi istutettiin lähes tunniksi katsomaan Karoliinan showta. Karoliina lauloi mikrofoniin ja mummi piteli sylissä kahta nukkea yleisönä samalla paukuttaen peltipurkkeja. Tänään minä pääsin soittamaan viulua. Duplo-autoa muistuttava rakennelma toimitti viulun virkaa ja rakennussarjaan kuuluva pikkuruinen jakoavain oli jousi. Hyvin soi.

Vitsailemme, että Koosta tulee rokkistara ja Aidasta manageri. Toinen viihtyy erinomaisesti lavalla ja toinen viihtyy sieltä erinomaisen hyvin poissa. Koo ei osoita (vielä) kiinnostusta numeroihin, kirjaimiin, väreihin tms. kun taas Aida on aina ollut aina skarppi esim. matemaattisesti. Karoliina on aivan hiljattain alkanut luetella numeroita ja osaakin luetella seitsemään asti. Mutta jos kysyt, minkä ikäinen hän on, niin vastaus on kuusi. En ole keksinyt tällä muuta selitystä kuin että lapsukainen ei taida vielä ymmärtää sukunimensä olevan osa hänen nimeään. Ainahan kaikki ensin kysyvät nimeä (Karoliina) ja sitten ikää (kuusi).