Päiväkotielämää

Yhdeksän kuukautta sitten Karoliina aloitti päiväkodissa. Hyvin on mennyt. Päiväkotielo on sujunut mukavasti osana arkeamme. Karoliina menee päiväkotiin mielellään ja riemuisasti kapsahtaa äidin tai isän reiteen kiinni haettaessa iltapäivällä.

Lapsukainen löysi mutkattomasti ryhmästä oman paikkansa ja oppi nopeasti talon tavoille. Hoitajien mukaan Karoliina osaa toimia hyvin ryhmässä. Leikeissä on aloitteellinen ja innostaa muita mukaan. Innostuneesti on mukana päiväkodin touhuissa. Niin ja jutustelee kaiken maailman asioita, joiden paikkaansa pitävyyttä meiltä aina silloin tällöin kysytään.

Aluksi Karoliina leikki poikien ja tyttöjen kanssa, mutta jossain vaiheessa kiinnostus poikien auto- ja junarataleikkeihin ei enää kiinnostanut. Prinsesessa-, nukke- ja kotileikit parhaiden kavereiden Miljan ja Erinin kanssa on jatkunut kuukausia, päivästä toiseen. Ryhmään oli saatu rooliasuja, joista tyttöjen suosikeiksi ovat tulleet prinsessamekot, kruunut ja taikasauvat. Pidetään tanssiaisia, mutta pojista ei kuulemma ole prinsseiksi.

Puput retkeilevät vähemmän kuin Aida Hiirtenpesän aikana. Satunnaisesti käyvät metsäretkellä tai hurauttavat bussilla Sellon kirjastoon. Koko päiväkoti kävi viime viikolla kevätretkellä sisäleikkipaikka Huimalassa. Joskus kun lapsia on ollut paikalla vähemmän, on pyydetty ottamaan uimapuku mukaan. Eivät suinkaan lähde uimahalliin vaan lapset pääsevät vesileikkeihin päiväkodin kylpyhuoneeseen. Sekös on ollut huippu kivaa.

Pupujen kokoonpano on pysynyt lähes samana koko toimintakauden. Hiirtenpesästä meille tuttu Jonna otettiin ilolla vastaan uudeksi hoitajaksi yhden hoitajan siirtyessä toiseen päiväkotiin. Yksi lapsi lähti syksyllä isojen ryhmään ja hänen paikallaan aloitti uusi lapsi.

Yksityiskohtina mainittakoon päiväunirituaalit. Yleensä pienet nukkuvat alushoususillaan tai vaipoissa, mutta Karoliina kaipasi vaatetta ympärilleen. Niinpä viemme maanantaisin puhtaan t-paidan unipaidan virkaa toimittamaan. Kotona ja päiväkodissa on eri unilelut. Koikku on rakas kotona, mutta päiväkodissa uni tulee parhaiten heppa- ja muumimamma-pehmojen vieressä. Ne lapsukainen adoptoi omatoimisesti Pupunpesän lelulaatikosta. Siitä lähtien pehmoja on säilytetty yksinoikeudella Karoliinan lokerossa.

 Nämä Karoliina otti unileluiksi Pupunpesän lelulaatikosta, ja hoitajien päätöksellä pehmot
saivat uuden kodin Karoliinan naulakosta. Päiväuniaikaan pääsevät Karoliinan kainaloon kissa-sänkyyn.

Ehkä käymme ostamassa Karoliinan kanssa pari uutta pehmoa lahjaksi ja kiitokseksi ensimmäisestä päiväkotivuodesta, kun kesällä hyvästelemme Säterinmetsän päiväkodin. Veikkaan mamman ja hepan siirtyvän mukanamme uuteen päiväkotiin.

Jos emme muuttaisi, Karoliina siirtyisi syksyllä Karhunpesään, joka on "isojen" eli 3-5 -vuotaiden ryhmä. Karhujen Annan me kaappaamme mukaamme, kun kuulin että hänestä olisi tullut Karoliinan omahoitaja. Anna aloitti laitoshoitajana Säterissä samaan aikaan kuin Aida päivähoidossa syksyllä 2008. Sittemmin hän on kouluttautunut lastenhoitajaksi ja olisi ollut mitä parhain omahoitaja Karoliinalle.

* * *

Tänään illalla perheet oli kutsuttu Pupunpesän kevätjuhlaan. Ohjelmassa oli lauluja, leikkejä ja mehukekkerit.

 

"Robotti robotti, tyhjiä hopotti. Robotti robotti, tyhjiä hopotti. Laakerit ja vieterit,
päässä järkimutterit, laakerit ja vieterit, päässä järkimutterit,
vaan hönttelin tönttö on robotilla pönttö.”