Ylimmät ystävykset ja rasittavat riitapukarit

Kylpyhuoneesta kuului iloista puheensorinaa ja naurua. Kävin kurkkaamassa, mitä oli tapahtumassa kun niin sulassa sovussa siskokset puuhasivat keskenään. Ruiskivat leikkikäytössä olevalla lääkeruiskulla vettä saunan ovea vasten ja "ohimennen" toisiaan päin. Tuin hyvää ja hauskaa yhteistä leikkiä etsimällä toisen ruiskun.

Todella mukavaa seurata, kun lapset spontaanisti keksivät yhteistä tekemistä, mistä kumpikin nauttii ja mihin kumpikin voi osallistua. Tällaiset hetket ovat arvokkaita.

Viiden ja puolen vuoden ikäero on isohko varsinkin lasten näkökulmasta asiaa katsoen. Kumpikin on eri kehitysvaiheessa, ja kiinnostuksen kohteissa on vaihtelua. Karoliina toisena lapsena ja isosiskon pesiissä on tosin perillä monista sellaisista asioista, joista Aidalla ei ollut mitään käsitystä saman ikäisenä. Aida joutuu valitettavan usein sietämään sitä, että monissa asioissa mennään pikkusiskon ehdoilla. Olemme pyrkineet järjestämään Aidalle omia juttuja, joihin kolmevuotiailta on pääsy kielletty.

Ikäerossa on hyvää se että molemmat ovat saaneet olla "pieniä" oman aikansa. Minusta on myös mukavaa elää lapsiperheaikaa kahden eri ikäisen lapsen kanssa. Erilaiset asiat ovat ajankohtaisia kouluikäisen ja leikki-ikäisen lapsen elämässä. Keskinäinen vertailu ja kilpailu on varmasti vähäisempää, koska sen lisäksi että lapset ovat temperamentiltaan ja vahvuuksiltaan erilaisia, eri ikäisiin kohdistuu erilaisia odotuksia. Voisin kuvitella, että pienemmällä ikäerolla olevien lasten välillä saattaa olla enemmän keskinäistä kinastelua. Osaavat nuo meidän lapsukaiset nahistella keskenään! Yleensä menee niin, että Karoliina ärsyttää, häiritsee, sotkee, ei ymmärrä. Karoliinaa harmittaa, jos Aida ei aina vastaa leikkipyyntöihin.

Isohkon ikäeron varjopuolia on taasen se, että  kiinnostuksen kohteet ovat erilaisia. Ja vaikka olisikin yhteinen kiinnostuksen kohde, niin leikkiä tai muuta toimintaa ei ole helppo yhteensovittaa. Maalaaminen, piirtäminen ja leipominen sujuu kimpassa, kun kummallekin voi antaa omia tehtäviä. Esimerkiksi yhdessä pelaaminen ei onnistu sääntöjä helpottamatta ja mutkia suoristamatta. Aidan mielestä se on ymmärrettävästi tylsää. Jarin tai minun kahdenkeskisiin pelituokioihin Aidan kanssa ei tunnu löytyvän aikaa, paikkaa ja ennen kaikkea rauhaa kovin usein. Jos Karoliina on kotona niin hänenkin pitää tai pitäisi päästä mukaan. Sähläämään, sanoisi Aida. Ulkoiltaessa olisi kätevää jos lapset olisivat suurinpiirtein saman ikäisiä. Ja olisipa mukavaa mennä yhdessä lapsille suunnattuihin tapahtumiin ja paikkoihin, kuten teatteriin tai konsertteihin. Esimerkiksi tänä kesänä voisi käydä Naantalin Muumimaailmassa, mutta a) mennäänkö sinne koko porukalla (Aidaa ei taatusti kiinnosta ja on käynyt kolmesti) vai b) jakaudummrko kahteen leiriin: toinen aikuinen Koon kanssa Muumimaailmaan ja toinen tekee sillä aikaa jotain muuta Aidan kanssa. (

Itselläni on kokemusperäistä tietoa rasittavasta viisi vuotta nuoremmasta pikkusiskosta. Tekemisen puutteessa pikkusisko oli parempaa seuraa kuin seuraa ei ollenkaan - parhaimpina hetkinä pikkusisko oli oiva kaveri aivan omana itsenään. Jotain tällaista olen huomannut omien lasteni välillä tällä hetkellä. Pyrittävä pitämään planeetat likellä toisiaan, jotta ikäerosta huolimatta lapsille muoduisi läheinen suhde.