Ei hassumpaa

 

Kesäloman jälkeen on polkaistu arki käyntiin. Karoliina on tutustunut uuteen päiväkotiin kolmen aamupäivän verran. Olemme vuorotelleet Jarin kanssa: isä oli avecina kaksi ensimmäistä päivää ja minä olin mukana tänään.

 

 

Tämän enempää ei tutustumista tunnu tarvitsevan. Karoliina on kuin kala vedessä, onko ikinä ollutkaan muualla kuin tässä paikassa. Karoliinalla on ihailtavan rento asenne uusiin tilanteisiin. Ei paljon tuumaile, vaan tutustuu avoimesti ja uteliaasti uusiin ihmisiin ja juttuihin. Niin sanotusti tarttuu rohkeasti toimeen. Leikit ovat täydessä vauhdissa ja lapsi ottaa mutkattomasti kontaktia aikuisiin ja lapsiin. Korvat punaisina kuuntelin, kun neiti antoi ruokapöydässä suoraa palautetta hoitajalle: tämä lasi on painava, laitoit liikaa vettä! Ennen lounasta ryökäle myös kehtasi vedättää hoitajaa, joka tiedusteli, ottaako Koo ruokajuomaksi maitoa vai piimää. Silmät kirkkaina Koo ilmoitti juovansa ruokajuomana vain vettä ja ainoastaan vettä! Hoitaja tiedusteli minulta, eikö Karoliina pidä maidon mausta, onko hän tottunut juomaan kotona vettä ruokajuomana vai onko taustalla ehkä jotain muuta. Ei mitään näistä! Karoliinahan on maidon suurkuluttaja.

 

Päiväkodin vaihto ei ainakaan tässä vaiheessa vaikuta hämmentävän lapsukaistamme. Alkuinnostus on suuri. Olemme valmistelleet siirtymistä keväästä asti puhumalla uudesta päiväkodista, ja muuton jälkeen olemme käyneet leikkimässä päiväkodin pihalla. Olemme myyneet uutta päiväkotia Risto Räppääjän nimellä. Virallinen nimi on aivan muuta eikä liitty mitenkään kirjasarjaan ja siihen liittyviin elokuviin. Koo on koko kesän odottanut tapaavansa Riston, Nellin, "pinkkitukkaisen" tytön eli viileän Venlan ja muita kirjojen ja elokuvien hahmoja päiväkodissa. Ja minä olen toivonut, että edes yhdellä pojalla olisi punertava tukka...

 

Kuinka ollakkaan, ensimmäisen tutustumispäivän ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen lapsukainen on ollut erottamaton Nelli-nimisen tytön kanssa. Ja tällä tytöllä on samanlainen kiharainen tukka kuin Risto Räppääjän Nelli Nuudelipäällä. Kun tiedustelin, kumpi oli tehnyt aloitteen, Koo vastasi sanatarkasti: minä löysin Nellin ja Nelli löysi marjat. Jari vahvisti asian oleva juuri näin. Marjat liittyvät päiväkodin pihalla kasviin viinimarjapensaisiin, joista lapset saavat käydä popsimassa marjoja.

 

 

Vain 12 vuotta vanha päiväkotirakennus on ulkopinnoiltaan rapistunut. Väärä maalivalinta?!

On se huojentavaa, että lapsi viihtyy ja on tyytyväinen. Yhden aamupäivän perustella minulle muodostui positiivinen vaikutelma päiväkodista ja Karoliinan ryhmästä. Ryhmässä oli rento ja iloinen meininki. Kisällit-ryhmässä on 22 lasta iältään 3-5 -vuotiaita. Iso ryhmähän se on verrattuna Säterinmetsän päiväkodin lapsiryhmiin. Oli sielläkin Karhunpesän ryhmä, jossa oli yli 20 lasta, mutta meidän perheellä on kokemusta vain pienemmistä lapsiryhmistä.

Karoliinan uudessa ryhmässä on kolme kasvatusvastuullista, joista yksi on lto ja kaksi ovat hoitajia. Lisäksi neljäntenä aikuisena on avustaja. Päällimmäisenä jäi mieleen tapa, miten he kohtasivat lapset erilaisissa tilanteissa. Arvostavasti ja kannustaen. Olivat läsnä lapsille.

Tosi kiva startti uudessa päiväkodissa. Jos ensivaikutelma säilyy, tulemme pitämään tästä(kin) päiväkodista. Ei hassumpaa.