Ensi vuonna uudestaan

 

 

 

Aidalla oli onnistunut leiriviikko Tuokon tallilla. Oli ollut niin mukavaa, että olisi voinut olla toisenkin viikon. Päivään sisältyi pari tuntia ratsastusta: tunti aamupäivällä, tunti iltapäivällä. Lisäksi heppojen hoitamista ja kaikenlaista muuta heppatouhua. Välissä oli pulahdettu uimaan, syöty ja ostettu herkkuja leirikioskista. Illalla oli leikitty porukalla heppaleikkejä ja kikatettu puolille öin.

 

Hoitoponiksi Aida oli saanut Windyn, jonka hoidosta Aida vastasi koko viikon. Se viimekesäinen suosikki. Mieluiten Aida kuulemma oli kuitenkin ratsastanut Rasmuksella, joka taitaa olla tämähetkinen lempiajokki. Kerran Adalmiina-poni oli potkaissut Aidan ponia, joka oli potkaissut takaisin ja siinä rytäkässä Aida oli lentänyt selästä niin että Aida oli päässyt Kata-open sairaanhoitajaäidin paikattavaksi.

 

Katan mukaan Aida pärjäsi mainiosti isompien tyttöjen joukossa. Kymmenestä osallistujasta Aida oli nuorin. Vanhimmat olivat yläkoululaisia. Muut siltä väliltä.

 

Kaikki oli ollut ihanaa ja kivaa.

Taisi olla kesäloman kohokohta, jonka lapsukainen muistaa aina ja ikuisesti.