Vuoden viimeisenä päivänä

Jari lähti tavanomaiseen tapaan aikaisin töihin. Tyttöjen kanssa käynnistelimme päivää hitaasti lastenohjelmien, Hesarin ja aamukahvin voimalla. Aida oli tullut edellisenä iltana kotiin omalta reissultansa.

Vuoden viimeisenä päivänä talven valkeus ja raikkaus pakeni loristen viemäriin. Surkea sää ulkoilulle, mutta otollinen päivä lähteä elokuviin. Arvioin uuden Helinä-keiju ja Mikä-mikä-hirviön arvoituksen elokuvaksi, jota myös Karoliina pääsisi katsomaan ellei lipuntarkastaja olisi turhan tarkka ikärajasta (aikuisen seurassa 4+). Saimme houkuteltua vanhemman serkkupojan mukaamme, ja päivästämme tuli vieläkin hauskempi.

Vuoden viimeisenä päivänä ei menty suorinta eikä taatusti järkevintäkään reittiä Helsingin Kinopalatsiin. Ajoin auton Itäkeskuksen metroasemalle parkkiin, ja hyppäsimme metroon. Bussia ja junaa tulee käytettyä säännöllisesti, raitiovaunua satunnaisesti, mutta ei ikinä metroa. Matka oli siinäkin mielessä historiallinen, että päätepysäkkinämme toiminut Kaisaniemen metroasema nimetään uudelleen. Seuraavalla metroajelullamme kylteissä lukee Helsingin yliopisto.

 

lähde: www.finnkino.fi

 

Vietimme vuoden viimeisen päivän illan kotona, kun alkuperäinen suunnitelmamme ei toteutunut. Sijoitimme eurot lapsille takuu varmasti maistuvaan ruokaan (tortilloihin), kokkailimme yhdessä, pelasimme, jatkoimme joulusuklaiden syömistä vatsanahkat pinkeinä, lojuimme sohvalla, katsoimme telkkaria, nahistelimme (= lapset) milloin mistäkin syystä ja sovittelimme konflikteja.

Tuntia ennen vuoden vaihtumista painuimme pihalle. Pidimme toisiamme tiukasti käsistä kiinni, ettei kukaan liukastuisi jäisillä kaduilla ja kujilla - ainakaan yksin. Katselimme komeita ilotulituksia ja suhistelimme omat vaatimattomat tähtisädetikkumme.

 

Hyvää uutta vuotta toivotimme oman kodin lämmössä.

Tervetuloa vuosi 2015!