Saanko esitellä: yläkoululainen

Kuudes luokka on nyt ohi, alakoulu on ohi ja kaksi kolmasosaa oppivelvollisuudesta on suoritettu. Hurraa!

Ihana, rakas, luova ja suloinen esikoisemme on alakoulun opit ottanut haltuun ja valmis ottamaan seuraavan askeleen opinpolullaan. Tätä kirjoittaessani tuleva yläkoululainen nauttii Mäntyharjulla kesästä, vapaudesta ja huolettomista lomapäivistä.

Aamu oli lämmin ja aurinkoinen, kun Kartsilaiset kokoontuivat koululle. Yläkoulunsa päättäneille järjestettiin Ruusujuhla, muille oli luokissa todistusten jakotilaisuus oman luokanopettajan/ryhmän ohjaajan johdolla. 

6D-luokan todistusten jaossa ei nähty liikuttuneita oppilaita eikä vanhempia. Oppilaat olivat kuin nuoret varsat valmiina kirmaamaan luokan ovesta ulos kesän viettoon. Monen vanhemman ajatuksissa taisi siintää jo elokuussa starttaava yläkoulu ja kiitollisuus siitä, että lukuvuosi on saatu päätökseen ja yhteistyö kuutosluokkaa luotsanneen open kanssa ei jatku, luojan kiitos. Ope luki puheensa paperista, minkä jälkeen jaettiin stipendit, todistukset ja ruusut alakoulunsa päättäneille. Lopuksi koottiin porukka yhteiskuvaan. Tämä oli kiva luokka, jossa oli monenlaista oppijaa ja persoonaa. Tänä lukuvuonna meininki oli kuin sirkuksessa, mutta ymmärrykseni mukaan porukka oli tiivis ja yhteisestä ajasta jää hyvät muistot. Yläkoulussa toimitaan uusissa ryhmissä. Kuitenkin koulurakennus pysyy jatkossakin samana ja yhteys säilyy. Kaikki kun asumme tällä samalla "kylällä".

Mitä jäi käteen alakoulusta? Nopeasti vierähtivät kuusi kouluvuotta, joista alkuopetus erittäin kokeneen Sari-open ohjauksessa Espoossa ja kolmannesta viidenteen Vantaalla tooosi nuoren Lotta-open kanssa. Aida tykkäsi kummastakin opettajasta ja vanhemman perspektiivistä lapsoselle kävi hyvin ope-lotossa. Kuutosella Lottaa sijaistanut ope oli miinusmerkkinen. Kuluneesta lukuvuodesta olisi monta opeen liittyvää tarinaa jaettavaksi. Hämmästyisitte jos kuulisitte. Toivottavasti luokanope hakee ja saa työnohjausta mikäli aikoo jatkaa opehommissa tulevaisuudessa. Onneksi Aidan luokkaa opetti lisäksi joukko muita työhönsä sitoutuneita ja hyviä opettajia, joten tekemisessä oli jotain järkeä. Näitä aarteita olivat matematiikan, ranskan, ruotsin, käsityön, kotitalouden ja musiikin opettajat.

Aida on pärjännyt koko alakouluajan tasaisen hyvin kaikissa aineissa ja ylipäänsä kouluympäristössä toimiminen on sujunut mutkattomasti. Käsityö ja kuvataide ovat lempiaineita. Aida on "tyyppinä" helposti ja hyvin kouluputkeen solahtava, jolla on luontaista akateemista lahjakkuutta, mutta myös tämän päivän kouluun sopiva temperamentti. Totta kai, lapsosen oma toiminta, käyttäytyminen, ahkeruus ym. on vaikuttanut pärjäämiseen ja tuloksiin.

Jos Aida jotain muuttaisi koulussa, niin yksi asia olisi nopeampi eteneminen. Tunneilla on ollut sen takia usein tylsää ja pitkästyttävää. Aida on tyytynyt käyttämään luppoajan hevosten piirtelyyn ja haavemaailmoihin uppoutumiseen, mikä on toisinaan varmasti ihan jees opiskelun ohessa, mutta on vaikuttanut opiskelumotivaatioon. Matematiikan tunneista Aida on pitänyt, koska opetusta toteutetaan palkeissa (tasoryhmät). Yläasteen matikan ope on vetänyt nopeammin etenevien ryhmää, johon Aida on kuulunut pari vuotta. Kaikissa ryhmissä opiskellaan toki samat sisällöt ja samojen tavoitteiden mukaisesti, mutta Aida ryhmä on edennyt nopeammin ja käyttänyt osan ajasta ylimääräisiin pikkuprojekteihin. Samoin kuviksen ja kässän tunnit ovat olleet mieluisia, koska jokainen on voinut keskittyä omien töiden edistämiseen.

Vanhemman näkökulmasta on ollut helppoa tukea Aidan koulun käyntiä, koska ei ole ollut lukivaikeutta tai muita oppimisen haasteita, ei ole tarvinnut selvitellä kaverikiistoja eikä ole tarvinnut miettiä, mitähän huolta koulupäivä voisi tänään tuoda tullessaan. Toivottavasti olemme osanneet jeesata niissä hetkissä, kun vanhempien tuesta on apua. Konkreettisesti se on ollut esimerkiksi kielten sanojen kysymistä ennen koetta ja arjen koulukuulumisista keskustelua.